7.10.2014

Auvo Taposen puhe Janakkalan seurakunnan seminaarissa 30.8.2014: Mistä tullaan ja minne mennään

Seurakunnan seminaari 30.8.2014

Mistä tullaan ja minne mennään

Viimeiset vuodet on käyty kiivasta ja sekavaa keskustelua kuntarakenteesta. Siihen samaan soppaan on vedetty mukaan myös seurakuntahallinto. Ikävintä tässä on ollut se, että on pyritty ennakolta määrittämään tavoite, vaikka ongelmaakaan ei ole pystytty tai haluttu selvittää. Kun viime keväänä hallitus ja oppositio löysivät jonkinlaisen yhteisymmärryksen sosiaali- ja terveystoimen suuntaviivoista, erotettiin kuntarakenteen muuttaminen ja sote-asiat toisistaan.

Kuinka paljon siihen mennessä oli käytetty voimavaroja kunnallishallinnossa lukuisten lausuntojen selvittelyyn ja niihin vastaamiseen?

Janakkalan kunnan vastustus kuntaliitoksiin ja perustelut itsenäisenä pysymiseen on lyhyesti:

- kunnan oma hallinto on selväpiirteinen, mitä ei voi sanoa kaikista naapureista

- kunnalla on hyvät toimintatavat

- toimintatapojen taloudellinen tehokkuus

- kunnan vahva sivistystahto

- kansanvalta; asukasmäärä suhteessa päättäjiin, molemminpuolinen tuntemus

- työssäkäyntialue, tasainen joka suuntaan

- kuntien köyhyys; kaksi köyhää yhdessä ei tee rikkaaksi

No tämä sama ikävä innostus siirtyi myös kirkkohallitukseen. Hätääntyneenä kirkon jäsenmäärän laskusta ruvettiin innostuneina puhumaan seurakuntahallinnon, siis seurakuntien vähentämisestä. Jotain oleellista ylimmästä johdosta täytyy puuttua, että seurakuntahallinto ratkaisee kirkon jäsenmäärän vähenemisen. Pitäisi näkymän olla jossain muualla. Sitten kirkolliskokous päätti seurakuntarakenteen suuntaviivoista ja edellytti seurakuntien rupeavan selvittämään samoja asioita kuin kunnallisella puolellakin. Jälleen käytiin neuvotteluja seurakuntien välillä ja yritettiin
erilaisten konsulttien ”paimentamina” saada aikaiseksi yhteisiä näkemyksiä siitä, miten voisimme muodostaa seurakuntayhtymiä ja keiden kanssa. Kun selvisi, että kirkolliskokouksen päätös olikin syntynyt yksinkertaisella enemmistöllä, eikä määräenemmistöä tällaiseen muutokseen löytyisi, muuttui myös tavoite: nyt etsitään yhteisiä työmuotoja ja ylipäänsä yhteistyötä lisää. Tuntui, että ylimmät vallankäyttäjät olettivat, ettei yhteistyötä ole ollenkaan. Olivat täysin väärässä.

Historiamme valossa on muistettava mitä meillä on vaalittavana: pitäjänä Janakkala mainitaan v.1341 ja kirkkopitäjänä 1431. Kunnan pinta-ala on 586 neliökilometriä ja asukkaita kunnassa on noin 16900 viime vuoden vaihteessa. Seurakuntamme jäsenmäärä on viime vuoden vaihteessa
ollut 13.718 henkeä ja se on ollut laskussa useita vuosia, niin kuin koko maassa.

Seurakuntahallinnossa on pidetty kymmeniä ja kymmeniä palavereja, käytetty valmisteluun satoja
työtunteja, ja minimaalisella hyödyllä. Jos mitään uutta perustetta palavereille ei löydy, emme osallistu enää yhteenkään yhtymämallia ajavaan neuvotteluun.

Kaikkien näiden neuvottelujen ja keskustelujen jälkeen vahvistuu käsitys, että Janakkalan seurakunta kannattaa pitää yhtenäisenä ja itsenäisenä. Me olemme syvästi mietittynä toimineet kuin rovastikuntamallissa tai seurakuntayhtymämallissa, kun olemme aina joutuneet miettimään
erityisesti kahden päätaajaman tarpeita ja odotuksia. Lisäksi seurakunnan hallinnossa on ollut
edustajia kaikkialta kunnan alueelta ja toimintaa on viety sinne, missä on ollut kysyntää. Hallinto on kevyt ja hallinto tarvitaan joka mallissa.

Tärkeintä varmaan on nyt keskittyä oikeasti kirkon tehtävän kirkastamiseen omassa seurakunnassamme ja etsimään niitä toimintatapoja, millä
- pystymme tuomaan Jumalan sanaa paikkakunnalla asuvien ihmisten kuulolle ja nähtäville
- voimme toimia mahdollisimman vähäisin kustannuksin
- hallinto saa hyvän kosketuspinnan asukkaisiin
- hallinto saa sitoutuneet edustajansa seurakunnan eri toimielimiin
- vapaaehtoiset työntekijät saadaan enemmän mukaan keventämään työntekijöiden työmäärää

Ydinajatuksena meillä olkoon keskusteluissa se, miten saamme seurakuntamme pysymään mahdollisimman elävänä ja miten saamme kirkkoon enemmän kuulijoita ja miten saamme Janakkalan seurakunnan tuntumaan paikalliselta omalta seurakunnalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluamme kuulla mielipiteesi!