Merja Taposen kolumni, joka on julkaistu Kaupunkiuutisissa 14.6.2014.
Kylätie on
kuoppainen. Hiljainen se ei ole, vaan liikennemäärät tuntuvat vain
kasvavan. Suomen talouden raju alamäki
ja valtion piittaamattomuus perusinfrastruktuurin kunnossapidosta on johtanut
siihen, että paikallistiet alkavat olla kuoppaa kuopan jälkeen ja paikkaa
paikan päällä.
Suomen
tiestöä uhkaa valtava korjausvelka, joka koko ajan kasvaa. Tilannetta on
huononnettu myös tekemällä päätöksiä, jotka nopeuttavat teiden kunnon
rapistumista. Yksi tällainen oli rekkojen koko- ja painorajojen nostaminen.
Suomen tiet ja sillat eivät ole aikanaan tehty ja pohjustettu näin raskasta
kalustoa varten. Monet tiet ovat tehty parantelemalla pikkuhiljaa kärryteitä.
Nyt näyttääkin siltä, että ne ovat jälleen vaarassa muuttua kärryteiksi, ellei
radikaalia käännettä tapahdu.
Kanta-Hämeen
osalta valtion tiemäärärahat jaetaan ELY:n Pasilan toimipisteestä ja olemme
jakamassa samaa rahapottia pääkaupunkiseudun kanssa. Kehäkolmosen sisäiset
liikenneinvestoinnit ja kunnossapito vie vähistä rahoista leijonan osan ja
meille jää vain murusia.
Toista oli
ennen, vaikka valtio olikin tosiasiassa paljon nykyistä köyhempi. Täällä
Janakkalassa vanhempi väki muistaa vielä ajat, jolloin TVH:n keltaisilla
autoilla oli oma varikko ja tiemestari Ritamäki oli kaikille tuttu luottomies,
jolle soitto riitti, kun tien kunnossa oli huomautettavaa.
Valtion
ylläpitämät tiet ovat vain osa ongelmaa. Rahapulassaan valtio on sysäämässä
koko taajamien sisäisen tieverkon kuntien vastuulle. Tämä on yksi salakavala
keino, jolla valtio siirtää velvoitteitaan kunnille, joilla myös on entistä
vähemmän rahaa hoitaa edes perusasioita, kun valtionosuudet samanaikaisesti
vähenevät ja verotulojen kehitys tässä taloustilanteessa on surkeaa. Siten
kuoppaiset tiet eivät jää meidän maalla asuvien yksinoikeudeksi, vaan siitä
saavat osansa myös kaupunkien ja taajamien katujen varsilla asuvat.
Sitten on
vielä paljon ihmisiä, jotka asuvat yksityisteiden varsilla. Myös yksityisteiden
hoito on vaikeutunut ja kallistunut, koska yksityistieavustuksia on karsittu.
Niin teki Janakkalakin osana talouden sopeuttamisohjelmaansa.
Onneksi
autot ovat parantuneet ja huonommillakin teillä nykyautoilla pärjää. Mutta
kaukana ei ehkä ole se aika, että maasturi on välttämätön kulkupeli kaikille
kehäkolmosen ulkopuolella autoileville.
Siltojen
peruskorjaukset ovat todella kiireellinen lisärahoituksen kohde. Siltojen huono
kunto ja niistä aiheutuvat painorajoitukset ovat vakava uhka teollisuuden
raaka-ainehuollolle ja valmiiden tuotteiden kuljettamiselle satamiin. Näistä
syistä aiheutuvista kuljetusongelmista ei saa aiheutua enää lisärasitusta
Suomessa vielä jäljellä olevan teollisuuden kilpailukyvylle.
Mutta ei
mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Surkeiden teiden ansiosta on
odotettavissa, että Suomessa kasvaa uusia maailmanluokan moottoriurheilijoita.
Jos täällä kotimaassa osaa väistellä maanteiden kuopat ja siitä huolimatta
onnistuu pysyttelemään tiellä, pärjää kyllä maailmalla ralli- ja
formularatojenkin shikaaneissa.
Merja
Taponen
valtuutettu,
kunnanhallituksen jäsen
Janakkala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluamme kuulla mielipiteesi!