Kuoppia ja painorajoituksia

Merja Taposen kolumni, joka on julkaistu Kaupunkiuutisissa 14.6.2014.

Kylätie on kuoppainen. Hiljainen se ei ole, vaan liikennemäärät tuntuvat vain kasvavan.  Suomen talouden raju alamäki ja valtion piittaamattomuus perusinfrastruktuurin kunnossapidosta on johtanut siihen, että paikallistiet alkavat olla kuoppaa kuopan jälkeen ja paikkaa paikan päällä.

Suomen tiestöä uhkaa valtava korjausvelka, joka koko ajan kasvaa. Tilannetta on huononnettu myös tekemällä päätöksiä, jotka nopeuttavat teiden kunnon rapistumista. Yksi tällainen oli rekkojen koko- ja painorajojen nostaminen. Suomen tiet ja sillat eivät ole aikanaan tehty ja pohjustettu näin raskasta kalustoa varten. Monet tiet ovat tehty parantelemalla pikkuhiljaa kärryteitä. Nyt näyttääkin siltä, että ne ovat jälleen vaarassa muuttua kärryteiksi, ellei radikaalia käännettä tapahdu.

Kanta-Hämeen osalta valtion tiemäärärahat jaetaan ELY:n Pasilan toimipisteestä ja olemme jakamassa samaa rahapottia pääkaupunkiseudun kanssa. Kehäkolmosen sisäiset liikenneinvestoinnit ja kunnossapito vie vähistä rahoista leijonan osan ja meille jää vain murusia.

Toista oli ennen, vaikka valtio olikin tosiasiassa paljon nykyistä köyhempi. Täällä Janakkalassa vanhempi väki muistaa vielä ajat, jolloin TVH:n keltaisilla autoilla oli oma varikko ja tiemestari Ritamäki oli kaikille tuttu luottomies, jolle soitto riitti, kun tien kunnossa oli huomautettavaa.

Valtion ylläpitämät tiet ovat vain osa ongelmaa. Rahapulassaan valtio on sysäämässä koko taajamien sisäisen tieverkon kuntien vastuulle. Tämä on yksi salakavala keino, jolla valtio siirtää velvoitteitaan kunnille, joilla myös on entistä vähemmän rahaa hoitaa edes perusasioita, kun valtionosuudet samanaikaisesti vähenevät ja verotulojen kehitys tässä taloustilanteessa on surkeaa. Siten kuoppaiset tiet eivät jää meidän maalla asuvien yksinoikeudeksi, vaan siitä saavat osansa myös kaupunkien ja taajamien katujen varsilla asuvat.

Sitten on vielä paljon ihmisiä, jotka asuvat yksityisteiden varsilla. Myös yksityisteiden hoito on vaikeutunut ja kallistunut, koska yksityistieavustuksia on karsittu. Niin teki Janakkalakin osana talouden sopeuttamisohjelmaansa.

Onneksi autot ovat parantuneet ja huonommillakin teillä nykyautoilla pärjää. Mutta kaukana ei ehkä ole se aika, että maasturi on välttämätön kulkupeli kaikille kehäkolmosen ulkopuolella autoileville.

Siltojen peruskorjaukset ovat todella kiireellinen lisärahoituksen kohde. Siltojen huono kunto ja niistä aiheutuvat painorajoitukset ovat vakava uhka teollisuuden raaka-ainehuollolle ja valmiiden tuotteiden kuljettamiselle satamiin. Näistä syistä aiheutuvista kuljetusongelmista ei saa aiheutua enää lisärasitusta Suomessa vielä jäljellä olevan teollisuuden kilpailukyvylle.

Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Surkeiden teiden ansiosta on odotettavissa, että Suomessa kasvaa uusia maailmanluokan moottoriurheilijoita. Jos täällä kotimaassa osaa väistellä maanteiden kuopat ja siitä huolimatta onnistuu pysyttelemään tiellä, pärjää kyllä maailmalla ralli- ja formularatojenkin shikaaneissa.

Merja Taponen

valtuutettu, kunnanhallituksen jäsen

Janakkala