27.9.2012

Auvon kynästä: Auttaako pakkonaittaminen?

Tämän ajan ähky kuntien yhteen pakottamiseksi on sivuuttanut sisällön ja historian. Jos ei pakolla, niin sitten rahalla eli sen puutteella.

Janakkalan historiassa jo kerrotaan opetus: kun Hämeen linnaa ryhdyttiin rakentamaan 1300-luvun alussa, niin kruunulta loppuivat rahat ylläpitää Hakoisten linnavuorella sijainnutta joskus 1250-luvulla rakennettua linnoitusta. Loistava esimerkki miten kruunu toimii ja ohjailee ja toisaalta kun rahat ohjataan keskukseen niin alueet, jotka ovat Virkkusen kärrymatkan ulkopuolella, tulevat kärsimään.

Koska Janakkalaa on liitetty kaikissa suunnitelmissa Hämeenlinnan suurkuntaan, otan esiin muutamia näkökulmia, miksi tätä ajatusta pitää vastustaa.

Ihan ensiksi on todettava, että tämä suurkuntahanke on siitä täysin käsittämätön, kun sille ei ole olemassa minkäänlaista tutkittua tietoa suurten organisaatioiden tehokkuudesta. Tutkijat ovat ihmeissään. He eivät näe tässä kuin ideologisen perusteen, miksi pitää runtata kokoon isoja kuntia.

Janakkala on oikeasti riittävän iso kunta pärjäämään, jos kunnan koko jotain ratkaisee. Kovasti esillä pidetty huoltosuhde ei ole hoidettavissa minkään kokoisella kunnalla, vaan se on koko maan kattavasti hoidettava valtionosuusjärjestelmällä. Se on ehdottoman tärkeä kaikkineen pitämään maa asuttuna syrjäkulmia myöten, huomioimaan asutuksen ja huomioimaan sosiaaliset erot. Se on myös turvallisuuskysymys.

Yksi periaatteellisesti ongelmallinen kysymys on Hämeenlinnan toimintojen yhtiöittäminen ja sitä kautta sekamelskan luominen. Kukaan ei hallitse eikä kukaan ei ota vastuuta. Tätä meidän ei tarvitse kovin tieteellisesti tutkia, sanomalehtien lukutaito riittää. Yhtiöittäminen on aina iso riski kansanvallan kannalta - kuka saa tietoa ja vaikka tietoa saisi, kuka pystyy sen keräämään ja hallitsemaan. Janakkalassa ollaan ihan eri tilanteessa, kun täällä on pärjätty kahdella yhtiöllä. Ja on muistettava, että elinkeinotoimen puolella tarvitaan kilpailua. Jos langat annetaan pois käsistä, meidän ei kannata sen jälkeen odottaa mitään. Ja aina on jokin raja jossakin, muuten koko maassa pitäisi kieltää tonttien myynti yritystoiminnalle!

Toinen kysymys on toimintatavat. Perustana on varmaan pitkälti se, että kun on sopivan kokoinen kunta, siellä hallinnossa mukana olevat tuntevat kuntalaisensa ja päinvastoin. Byrokratian kasvottomaan suojaan ei voida vetäytyä. Yksi hyvä esimerkki, vain esimerkki, oli viime talvena, kun iltapäivälehti teki tutkimusta, kuinka nopeasti ihmiset pääsivät hoitoon terveyskeskukseen. Janakkala oli tässä pronssilla, isoja kuntia ei näkynyt top tenissä. Eli suuri ei vaan ollut tehokasta ja tämä on yksi niitä kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä kuntalaisten kannalta.

Kolmas peruste on toimintatapojen tuoma tehokkuus. Jos Janakkalassa toimittaisiin samalla tavoin kuin naapurissa, kuntamme joutuisi satsaamaan sosiaali- ja terveystoimen yli 4 miljoonaa euroa enemmän kuin nyt. Eikä se mitään, jos toiminta maksaa, mutta kun hoitoketjut eivät edes toimi. Tästä on ikäviä esimerkkejä. Muistettakoon myös, että maassamme ei ole missään tapahtunut sitä, että kuntaliitoksessa olisi pienemmän kunnan toimintatavat otettu uuden kunnan tavoiksi; isompi kunta on saanut siirrettyä oman vaikka kuinka monimutkaisen hallintohäkkyränsä ja surkeat toimintatapansa uuden kunnan käyttöön.

Neljäs peruste voitaisiin nimetä sivistystahdoksi. Eri kouluasteiden oppilaitokset ovat Janakkalassa aivan eri tavoin pidetty toiminnassa kuin naapurissa, jossa kaikki on oltava niin suurta ja ”tehokasta”, ettei lasta siinä ehdi huomata. Kaupungissa luokkakoot ovat kasvaneet ja tunteja on vähennetty. Nykyisin Janakkalassa oppilaat saavat 1 – 6 luokkien aikana 77 kokonaista koulupäivää enemmän opetusta kuin Hämeenlinnassa. Jos liittäminen tapahtuisi, on aivan selvää, että tänne tulisi rajuja karsimisia.

Viides peruste on kansanvallan näkökulmasta ydinkohta: päätösvalta ja päätöksenteon läheisyysperiaate. Kysymys on pitkälti kasvoista: kasvoista päätöksenteossa. 17000 asukkaan kunnassa kuntalaisten valitsemat päätöksentekijät tunnetaan huomattavasti paremmin kuin 90000 asukkaan kunnassa. Yhteys ja arkipäiväinen henkilökohtainen palaute pitää päättäjät valppaina.

Kuudes kysymys on paljon käytetty ilmaisu työssäkäyntialueista. Sillä ei tänä päivänä ole mitään merkitystä kansalaisten elämässä. Janakkalasta työssäkäynti suuntautuu Hämeenlinnaan vain 25 prosentin osuudella ja suurin piirtein saman verran etelän suuntaan. Puolet kuntalaisista käy omassa kunnassa töissä. Kuntamme pakottaminen Hämeenlinnan työssäkäyntialueeseen on perusteeton ja palvelee vain kaupungin polttavaa halua saada kuntamme imettyä itseensä.

Seitsemäntenä syynä voisi mainita Hämeenlinnan kaupungin talouden kurjan kunnon. Jos valtio kähmii ja rapauttaa kuntien talouden, ei meille ole mitään apua oman kunnan talouden korjaamiseen kaupungista. Mutta myöskään kaupungille ei ole apua kuntamme liittämisestä itseensä, ellei se karsi kunnan palveluja rajulla kädellä. Se tietää todella kylmää kyytiä, siitä on jo ihan riittävästi kokemusta.

Kokonaisuutena pitää muistaa, että kunnat huolehtivat kansalaisten perustarpeista. Kunnallinen itsehallintomme on todellinen menestystarina.

Auvo Taponen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluamme kuulla mielipiteesi!