30.10.2011

Historiikki


Auvo Taponen: Janakkalan Keskustan historiikki
Janakkalan Keskustan 60-vuotisjuhla 19. maaliskuuta 2010, Tervakosken Seuratalo

Maalaisliittolainen toiminta on alkanut pienimuotoisena Janakkalassa jo 1920 -luvulla.  Siitä ovat osoituksena esimerkiksi se, että puolueen puolesta pitkän päivätyön tehnyt Altti Paturi valittiin vuonna 1922 Janakkalan kunnanvaltuustoon ja janakkalalainen yrittäjä Toivo Paakkala puolueen piirijärjestön puheenjohtajaksi vuonna 1930 alkavaksi kaudeksi.  Ainakin yksi Maalaisliiton osasto on perustettu 1920-luvulla Janakkalaan, kun Vähikkälän osasto on perustettu 1923 ja rekisteröity kaksi vuotta myöhemmin.  Jokimaalle on perustettu paikallisosasto 1930-luvulla ja ehkä joku muukin.  Kannatus on lähtenyt vuoden 1922 eduskuntavaalien 3,5 prosentista nousemaan pikkuhiljaa ollen 1939 vaaleissa 9,2 prosentissa.  Sodat muuttivat sitten myös puolueiden kannatusta aika radikaalisti, kun karjalainen siirtoväki tuli Janakkalaan.  Pääosin Antrean kunnasta tulleen väestön joukossa oli useita jo Karjalassa kunnallispolitiikassa mukana olleita ja maalaisliittolaista puoluetyötä tehneitä.  Tämä piristysruiske aikaansai puolueen kannatuksen nousun lähes välittömästi noin 15 prosenttiin ja -50 -luvulle tultaessa 23 prosenttiin.  Ei kannatus ilmaiseksi tietenkään tullut, kyllä siinä on työtä tehty lujasti.  Yksi ensimmäisiä toimia uusilla kotikylillä oli puolueen oman kyläosaston perustaminen.  Tällaisia tapahtui useita Janakkalassa.  Osastot eivät jääneet siirtolaisten osastoiksi, vaan niihin vedettiin taitavasti mukaan myös vanhat paikkakuntalaiset.  Paikallisosastoja oli enimmillään Janakkalassa 14 kappaletta.

Janakkala on laaja kunta ja jotta varsinkin kuntavaalit voitiin hoitaa hallitusti ja suunnitelmallisesti, tänne perustettiin muistitiedon mukaan Maalaisliiton  kunnallisjärjestö jo 1940 -luvun puolivälissä.  Perustavasta kokouksesta ei ole säilynyt pöytäkirjaa.  Mutta ensimmäinen säilynyt pöytäkirja on maaliskuulta 1950.  Tämän pöytäkirjan ansiosta nyt vietämme keskustan 60-vuotisjuhlaa. 

Miten näitä historian vuosikymmeniä voisi kuvailla?  Esitän näistä ajoista muutaman luonnehdinnan, jotka ovat mielessäni muotoutuneet neljä vuosikymmentä mukana olleena ja monilta henkilöiltä asioita kuulleena.  Ne eivät välttämättä ole sellaisia tieteellisiä totuuksia, joiden nojaan väitöskirjoja tehdään.  Ensiksi tulee 1950-luvusta kuva vahvan kunnallispoliitikon, maanviljelijä, talousneuvos Altti Paturin vuosikymmenenä.  Melkein kaikki kunnallisjärjestön pöytäkirjat kertovat, että alkuun Altti Paturi alusti kunnan asioista, jonka jälkeen alkoi keskustelu.  Altti toimi pitkään kunnanvaltuuston 1.varapuheenjohtajana.  Tässä kohden on muistettava, että Janakkala on ollut pitkään 90-luvun lopulle  ”yhden puolueen kunta”, siksi oli henkilö kuinka ansioitunut tai pätevä, maalaisliittolais-keskustalainen ei voinut tulla aikaisemmin valituksi kunnan ykköseksi. Altti oli toiminut myös piirijärjestön puheenjohtajana pitkän tovin 1930-luvun puolivälistä alkaen. Ansioistaan  Altti Paturi kutsuttiin puolueemme kunniajäseneksi 1976.  Hän oli ensimmäinen janakkalalainen, joka on saanut tämän kunnian.  Toinen keskeinen näkökulma tuohon vuosikymmeneen on tietysti kunnan kova teollistamispyrkimys, joka on suurena kaarena ollut taustalla.  Yksi merkittävä aikaansaannos olikin Valion keskusjäätelötehtaan saaminen Turenkiin.

Yksi 1950 –lukua värittänyt kampanja liittyi presidenttikysymykseen.  Urho Kekkosesta tehtiin lujasti ja määrätietoisesti presidenttiä.  Yksi näyttävä vaalitilaisuus oli myös Janakkalan Turengissa, jossa Kuumolan seuratalossa Kekkonen piti jämerän puheen, jota muisteltiin vuosia jälkeenpäin.  Erityisesti Kekkosen tapa ottaa ennakkoon selvää paikkakunnan historiasta ja poliittisesta tilanteesta ja sisällyttää muutama pureva maininta niistä puheeseen, teki lähtemättömän vaikutuksen.

1960-luku oli poliittisesti vilkasta ja suorastaan ylipolitisoitunut aikaa. Maalaisliiton nimi muuttui vuosikymmenen puolivälissä ja kun puolue oli vaihtanut puheenjohtajaa edellisenä vuonna; oli alkanut Johannes Virolaisen ja Keskustapuolueen aika.  Janakkalassa oman värinsä puolueen sisäiseen elämään antoi kilpa johtajuudesta.  Sakari Kivistö ja Arvi Sarviharju olivat ne henkilöt, joihin paikallinen taisto henkilöityi.  Poliittiset valinnat Janakkalassa tehtiin hienovaraisesti niin, että esimerkiksi kunnanhallitukseen tuli toisena edustajana siirtoväen edustaja ja toisena pidempään paikkakunnalla asunut.  Kunnallispolitiikka oli muutenkin tämän päivän näkökulmasta oudon kiihottava alue.  Kun kunnallisjärjestö kokoontui valitsemaan kunnallisvaalien jälkeen edustajia eri luottamustehtäviin, ei tahtonut löytyä kokoustilaa, johon kaikki paikallisosastojen edustajat ja muut kiinnostuneet olisivat mahtuneet.  Minä muistan seuraavan vuosikymmen alusta -72 kunnallisvaalien jälkeisen kokouksen Markankulman kokoushuoneessa.  Tuolit eivät riittäneet ja ilma oli sakeanaan tupakan savusta ja hikisestä ilmasta.  Toista sataa osanottajaa paikalla.  Silloin oli lautakuntia runsaasti ja keskustalaisille ainakin 54 varsinaisen jäsenen paikkaa, kun mukaan ei lasketa koulujen johtokuntia.  Siinä on monella tavalla vertailukohtaa tähän päivään.

Ainakin 1960-luvulla on toiminut kunnan alueella myös nuoriso-osastoja, joiden vaikutus näkyi ehkä selvimmin -60- luvun lopulla ja -70 -luvun alkupuolella.  Naisosastoja ei ole täällä kovin pitkään toiminut missään, ne olivat enemmän osastojen sisällä toimineita rekisteröimättömiä jaostoja.  60-luvun lopulla Janakkalaan liitettiin osa Vanajan kuntaa.  Siinä yhteydessä kunnallisjärjestöön kuuluvien paikallisosastojen määrä nousi kahdella.  Lisäksi mukana tuli vahvoja puolueihmisiä, joista erityisesti on mainittava pitkään piiritoimikunnassakin vaikuttanut maanviljelijä Esko Piirilä Heinäjoelta.  Hän oli keskustapoliitikko henkeen ja vereen.  Hänen latautuneet puheenvuoronsa eivät säästelleet puheenjohtajia eivätkä ministereitä.  

1970 -luvulla nousi politiikan johtonimeksi metsäteknikko Aarne Löyttyniemi Turengista, joka oli alkuun kunnallisjärjestön puheenjohtaja, mutta luopui siitä, kun hänet valittiin kunnanhallitukseen.  Eräänlaisena keskustapolitiikan vetäjän asemassa hän oli seuraavan vuosikymmen lopulle.  Tämä vuosikymmen oli kouluverkoston suunnittelua ja koulumäärän pientä nipistämistä.  Jotenkin tuttu aihe kaikille seuraaville vuosikymmenille!  Peruskoulun myötä yhteiskoulut tulivat kunnan kouluverkostoon kuuluviksi.  Tässä kysymyksessä keskustalaisten kanta oli alusta lähtien se, että Turengin ja Tervakosken lukiot ja yläasteet on säilytettävä.  Meidän joukkomme ovat olleet kaukonäköisesti tällä kannalla ja tuo ratkaisu on omalta osaltaan edistänyt kunnan yhtenäisyyttä ja kehittymistä.  Voidaan sanoa meidän järjestöväkemme ottaneen hyvin omakseen keskustalaisen sivistysliike-käsitteen.  

1970-lukua  ja seuraavaa vuosikymmentä voi hieman ihmetellen pitää huonoina vuosikymmeninä puolueemme kannalta; kannatus taantui kuntamme alueella runsaaseen 15 prosenttiin.  Kunnallisjärjestön puolesta yritettiin kaikissa vaaleissa ponnekkaasti toimia, asetettiin runsaasti ehdokkaita ja tehtiin vaaliohjelmia, joita levitettiin, mutta kannatuspohja ei laajentunut.  On hyvä muistuttaa yhdestä mielenkiintoisesta asiasta:  Siihen aikaan, 70-luvulla,  puolueen ohjeistus suositteli ensisijassa vain puolueen ehdokkaiden yhteismainontaa, tai ainakin useamman ehdokkaan yhteistä mainostusta.  Tästä vapauduttiin kunnolla vasta -80-luvulla, jolloin yksittäiset ehdokkaatkin ryhtyivät häpeilemättä mainostamaan itseään.  Meidän joukostamme ehkä Aila Haukka oli ensimmäinen näkyvä myyntitykki, ja hyvällä menestyksellä.  Ailahan oli värikäs persoona muutenkin.  Vaalimainonnassa oli usein käytetty jonkinlaista omaa mainoslehtistä, sekä aina pitäjälehteämme Kotokulmaa.  Näillä panostuksilla on ponnisteltu.  Panokset suurentuivat 80-luvulla, kun otettiin käyttöön kunnallisjärjestölle perittävä kunnallinen luottamushenkilövero.  Tällä hetkellä luottamushenkilöt maksavat viidesosan kokouspalkkiostaan kunnallisjärjestölle tai nykyisin Janakkalan Keskusta ry:lle, jotta seuraavissa kunnallisvaaleissa voidaan varmasti tehdä kunnon kampanja.

 Puolueiden sisällä poliittista aktiivisuutta lisäävät aina puoluekokoukset, joissa tiedetään oikeasti päästävän valitsemaan ehdokkaiden välillä.  70-luvun lopulla paineet istuvaa puheenjohtajaa kohtaan alkoivat kasvaa ja Turun puoluekokous 1980 sai veret ja järjestöväen liikkeelle. Paavo Väyrynen haastoi silloin puheenjohtajan ja vauhti kiihtyi kesän lähestyessä.  Meillä valmistauduttiin syksyn kunnallisvaaleihin käyttämällä ehdokkaita Hevonojan valokuvausliikkeessä potretissa vaalimainontaa varten.  Pentti Ranki muistaa kuinka kuvauksessa olivat yht`aikaa Aila Haukka, Pentti itse ja allekirjoittanut.  Pentin muistikuvan mukaan meillä oli vahvat ja toisistaan eriävät näkemykset henkilöstä; Pentti ja Aila olivat Virolaisen kannalla ja minä Väyrysen.  Janakkalassa olisin ilmeisesti hävinnyt, mutta Turussa voitin.  Sellaista on demokratia.

1980- luku avasi enenevässä määrin ovia myös joukoissamme toimiville naisille.  Ensimmäiseksi naispuoliseksi kunnanhallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin opettaja Anni Tervonen.  Anni toimi keskustalaisen liikkeen hyväksi hyvin ansiokkaasti mm. Maaseudun Sivistysliiton Janakkalan yhdistyksen sihteerinä, todellisena ideoijana ja toiminnan veturina.  Tästä ansiosta Anni sai harvinaisen Santeri Alkio mitalin, ja lisäksi hänet kutsuttiin puolueen kunniajäseneksi Oulun puoluekokouksessa 2006.  Siis toinen janakkalalainen, joka on saanut tuon kunnian ja arvostuksen osakseen.

1980-  ja 90-luvuilla oli toiminta puolueessa hyvin systemaattista ja tavoitteellista, jotta kunnassa vallassa ollut vasemmistoenemmistö olisi saatu horjumaan ja tietysti lopulta voitettua.  Politiikassa oli paljon esillä kunnan tasapuolinen kehittäminen, lasten kotihoidon tuki ja kyläkoulujen puolustaminen.  Ne olivat ihmisten mielistä oikeita asioita ja yhdessä väestörakenteen muutoksen kanssa aikaansaivat sen, että voimasuhteet 90-luvulla tasoittuivat.

Eri tilaisuuksissa on meillä täällä Janakkalassa vuosien mittaan käynyt puhumassa useita valtakunnan tason poliitikkoja mm. Johannes Virolainen, Esko Ollila, Paavo Väyrynen, Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen, Olli Rehn, Eeva Kuuskoski, Mikko Pesälä, Seppo Kääriäinen ja Anneli Jäätteenmäki.  Erityisesti on kuitenkin mainittava kunnallisjärjestön 40-vuotisjuhlan puhuja, nuori kansanedustaja Esko Aho, joka juuri ennen tuloaan oli ilmoittautunut puheenjohtajakisaan.  Mediatapahtuma oli valmis.  Eskon ensimmäinen julkinen esiintyminen puheenjohtajaehdokkaana siis tapahtui Janakkalassa. - Täältä voi saada hyvän alun tärkeille projekteille.

Merkittävä piristysruiske ja mahdollisuus Janakkalalle oli se, kun 1990-luku toi kuntaamme moottoritien.  Etäisyydet lyhenivät.  Vuosikymmen toi suuria muutoksia myös politiikkaan.  Ensimmäistä kertaa historiassa vuosikymmenen lopulla valtuuston puheenjohtajana oli muu kuin sosialidemokraatti.  Tämän seurauksena minä sain kunnian olla ensimmäinen keskustalainen valtuuston puheenjohtaja kahden vuoden ajan vuosituhannen päättyessä.  1990 -luku toi tullessaan tasokorotuksen keskustan kannatukseen myös Janakkalassa.  Yli 20 prosenttia on jatkunut myös tällä vuosikymmenellä.  Tuo kannatuksen tason nousu johti siihen, että ensimmäistä kertaa Janakkalan historiassa keskustalaisina kunnanhallituksen puheenjohtajina ovat toimineet tällä vuosikymmenellä Merja Taponen ja Tapio Eerola.  Poliittinen, sivistyksellinen ja ammatillinen rakennemuutos ja oikea ihmisläheinen politiikka on tuonut ihmisarvon myös keskustalaisille puurtajille. 

Lopuksi yhteenvetona luettelen kunnallisjärjestön puheenjohtajana toimineet aikajärjestyksessä: Altti Paturi Turengista, Kosti Saarinen Hyvikkälästä, Arvi Sarviharju Tervakoskelta, Sakari Kivistö Rehakasta, Aarne Löyttyniemi Turengista, Auvo Taponen Viralasta, Tapio Eerola Mallinkaisilta, Merja Taponen Viralasta, Tapio Eerola uudelleen ja viimeisenä Mikko Kautto Tervakoskelta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluamme kuulla mielipiteesi!